Olohuoneessamme on vain kaksi taulua, joista toisen olen saanut äidiltäni syntymäpäivälahjaksi teininä ja toisen olen ostanut itse. Molemmat ovat Hämeenlinnalaisen taiteilijan Mikko Myöhäsen tekemiä ja ne jaksavat ilahduttaa minua vielä vuosien jälkeenkin. Itse määrittelen hyväksi taiteeksi sen mikä kestää aikaa ja katsomista, ja tietenkin mikä miellyttää minua! On turhaa hankkia kotiinsa taidetta mikä ei miellytä ketään asukasta. Toki parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ellei taidemaku ole 100% sama, mitä meillä ei ole, mutta onneksi on monta eri huonetta ja nurkkaa niin voi taidettakin jakaa ympäri kotia eikä sulloa kaikkia yhteen rykelmään.
Pienempi lahjaksi saatu taulu on nimeltään Magical Forest ja se on ollut kanssani jo kohta kymmenen vuoden ajan enkä ole vieläkään tylsistynyt siihen. Hienointa Mikon tekemissä tauluissa on mielestäni kerroksellisuus ja värit. Molemmat taulut elävät ympäröivän valonmukaan, jotenka tauluihin ei helposti tylsisty kun katseltavaa riittää aina.
Ruokapöytänä meillä toimii "baaripöytä" eli normaalia korkeampi pöytä, mikä on toiminut ihan hyvin kun olen asunut yksin tai kun meitä on vain kaksi aikuista. Mutta nyt on aika luopua tästä pöydästä ja hankkia tilalle normaalin korkuinen ruokapöytä, kun ensi vuonna meitä on kolme ruokapöydän ääressä.
Isomman taulun nimi on taas Dream City ja siihen törmäsin ensimmäistä kertaa Mikon taidenäyttelyssä. Olin silloin juuri muuttanut maasta toiseen ja ehkä vielä vähän hukassa missä se koti oikein on, missä tuntuu hyvälle, ja tämän nähdessäni tiesin löytäneeni sen enkä saanut sitä mielestäni millään! Se oli ihastusta ensi silmäyksellä ja onneksi sain sen itselleni. Siitä saakka olen tuntenut aina olevani kotona kun saan ihastella unelma pilvilinnakaupunkia. Taulut vaikuttavat minuun paljonkin ja ovat minulle tärkeitä oman kodin ilmapiirin luomisessa. Ja siksi tärkeimmät taulut saavat parhaimmat paikat!
Toisen olohuoneessa olevan mustan lipaston päältä löytyy Annon E-kirjainvalo sekä lasisia koriste-esineitä, ystävältäni saatu Kumkvatti puu ja ostamani traakkipuu. Kumkvatin saadessani se oli täynnä hedelmiä, jotka kypsyivät kesän myötä ja maistuivat ihanan kirpeiltä. Nyt yritän saada sen pysymään hengissä talven yli ja kukkimaan keväällä että saan nauttia sen hedelmistä uudestaan.
Itselläni ei ole ollut kasvien lisäksi mitään eläviä lemmikkejä yksin asuessani, koska en ole tuntenut elämäni olevan tarpeeksi aloillaan voidakseni ottaa eläimen mukaan siihen kuvioon. Mutta Puppy on ollut hyvä ja kaunis korvike lemmikistä. En edes muista kuinka monta vuotta se on ollut kanssani ja nyt siitä on toivottavasti iloa myös kasvavalle perheellemme!
Lähetä kommentti