Meidän perheellämme ei ole tällä hetkellä lemmikkiä, mutta joitain muita erikoisia eläimiä meiltä löytyy. Tai no erikoisia ja erikoisia, toisille tämä on täysin normaalia. Meiltä nimittäin löytyy niin täytettyjä lintuja ja peuran sarvitrofee kuin lintujen pääkalloja ja kuivattuja perhosia.
Isovanhemmillani on aina ollut kotonaan täytettyjä lintuja ja sarvitrofeita, sillä isoisäni on harrastanut metsästystä. Jossain välissä hän täytti eläimiä itsekin, mutta isoäitini kielsi meitä lapsenlapsia näkemästä hänen keskeneräisiä eläintöitään. Lapsena jopa pelkäsin niitä kaikkia täytettyjä lintuja heidän olohuoneessaan. Voi olla, että jo sieltä kumpuaa syvä kunnioitukseni luontoa, elämän kiertokulkua ja kuolemaa kohtaan. Ja tämän sarvitrofeen isoisäni on tehnyt itse kaatamastaan peurasta vuosia sitten.
Joskus aikuistumisen kynnyksellä tutustuin syvemmin taxidermiaan eli eläinten täyttämiseen ja sen ihmeelliseen maailmaan. Pelkään kuolemaa, mutta samalla se on todella kiehtovaa. Ajattelenkin, että on hienoa kunnioittaa kuollutta tai järkevän kannanhoidollisen tarkoituksen takia tapettua eläintä tai lintua säilyttämällä jotakin osaa sen ruumiista kunnioittavalla tavalla. Minua harmittaakin se, jos edellä mainituista syistä kuolleen eläimen osia ei voida hyötykäyttää vain siksi, että ne tulevat kuolleesta eläimestä. En kuitenkaan halua enkä hyväksy, että
eläimiä tapetaan vain heidän kauniin ulkomuotonsa takia. Mutta jos eläin
on jo kuollut, miksi en saisi kunnioittaa heidän olemassa oloaan
hyödyntämällä heidän ruumistaan? Esimerkiksi nämä lintujen kallot ovat
tulleet luonnollisen kuoleman kokeneilta linnuilta.
Olemme saaneet tai löytäneet lähes tulkoon kaikki nämä elukat, mutta tämä harakka on ainut jonka olen hankkinut. Minua on lapsesta saakka kutsuttu harakaksi, koska olen keräillyt maasta kaikea kiiltävää karkkipapereista alkaen. Joten kyllähän tuo itseäni kuvaava lintu oli myös saatava silkkiuikun kaveriksi. Olen koittanut pitää linnuistani hyvää huolta, mutta eräs hoitokissa halusi tehdä lähempää tuttavuutta silkkiuikun kanssa ja lisäksi se sai yhdessä muutossa osumaa, jonka takia se pitäisi kunnostaa takaisin alkuperäiseen loistoonsa.
Perhoset puolestaan ovat lentäneet valmiiksi raameissaan puolisolleni, ja vasta meidän yhteisissä asunnoissa ne ovat esillä ihmeteltävissä. Olenkin koittanut rakentaa pienet nurkkaukset, missä nämä eriskummalliset esineet ja eläimet pääsevät viettämään aikaa toistensa seurassa. Näiden oikeiden eläimien lisäksi kodistamme löytyy eläimiä niin tauluista kuin muista koriste-esineistä.Yksi niistä on tämä vanha
opetustaulu gorillasta, jonka olen löytänyt roskiskatoksesta.
Onko teillä paljon elottomia eläimiä kotona? Mitä te olette mieltä sopivatko tälläiset erikoisuudet koteihin?
Lähetä kommentti